Etenee

Kävin eilen juttelemassa lääkärin kanssa kesän keskenmenoista ja siitä miten tästä jatkettaisiin eteenpäin. Käynnistä jäi positiivinen olo ja tuntuu vihdoin siltä, että homma etenee. Hitaasti mutta varmasti.


Kerroin alkaneista raskauksista ja lääkäri totesi, että olisi hyvä tutkia miehen siemenneste vielä uudelleen ja samalla siittiöiden dna-fragmentaatio. Kromosomitestit meistä on kummastakin otettu jo aiemmin ja tulokset olivat normaalit. Lääkäri suositteli meille ivf-hoitoa kevyellä tukilääkityksellä (Prednisolon ja Innohep). Samoin, jos huomaisin raskauden alkaneen spontaanisti, voisin aloittaa tuon Innohepin pistämisen iltaisin. Ivf:n punktiosta jäisi todennäköisesti munasoluja pakkaseenkin, ja niitä voitaisiin myöhemmin siirtää luonnolliseen kiertoon tai hoidoin avustettuna. Ajatus mahdollisuudesta saada useampi lapsi omilla sukusoluilla houkuttelee tietenkin kovasti, kun tässä nähdään nyt kovasti vaivaa edes yhden oman lapsen saamisen eteen. Olin ajatellut aiemminkin munasolujen pakastamista, koska lapsia haluaisin joka tapauksessa, miehen kanssa tai yksin.


Palasin kotiin mukanani resepti Innohep-pistoksiin ja spermanäyteastia paperipussissa ja kerroin uutiset miehelle. Vastalauseita ei kuulunut, ja tänä aamuna mies varasi jo ajan näytteenantoa varten laboratorioon. Itse olen jo niiiin valmis ivf:ään, ettei edes munasolupunktio herätä kauhua, mutta mies on varautuneempi, tai ei ainakaan avoimesti kerro tunnoistaan. Ehkä uutisen sulattelua helpotti se, kun kerroin, että toimenpiteet tehdään siinä tapauksessa minulle, ja miehen rooli on luovuttaa spermaa ja olla tukena vastaanottokäynneillä :) Lääkärin mukaan todennäköisyys raskauden alkamiseen ivf:llä olisi vielä noin 40 % ja jos munasoluja jäisi vielä pakkaseenkin, niin niille prosentit olivat lähes samat.


Yritän olla positiivisin mielin ja uskoa siihen, että kaikki järjestyy. Näitä toivon tapahtuvaksi:


Toive 1: Tässä kierrossa tärppää luonnollisesti ja aloitan pistokset.
Toive 2: Fragmentaatiotutkimuksessa ei löydetä poikkeavaa ja menemme ivf:ään jo seuraavassa kierrossa
Toive 3: Meillä on lapsi jo ensi kesänä <3

Blaah

Tuon kesäkuussa alkaneen raskauden aikainen vuoto oli jo lähes loppunut dpo 21, kun HCG mitattiin. Tulos oli tuolloin 70. Kesken siis meni ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Jotenkin sitä ehti taas laskeskella mielessään lasketun ajan ja ekan neuvolakerran ajankohdan. Lääkärin neuvojen mukaan tein raskaustestin viikon päästä mttauksesta, jotta voitaisiin todeta, että hcg laskee nollille.

Vaan eihän tämä kolmas kemiallinen raskaus suinkaan riittänyt, vaan heinäkuussa sain jälleen plussan raskaustestiin! Ihmettelin miksi kuiva vuoto alkoi ennen aikojaan, kun odotin normaalisti kuukautisia saapuviksi. Ovulaatiotesti pamahti kirkaan punaiselle plussaviivalle, ja parin päivän päästä myös raskaustesti. Mutta taas sama kuvio, vuoto alkoi ja hcg laski ennen kuin ehdin edes iloita positiivisesta testistä. Hcg mitattiin taas kerran, nyt se oli 121 dpo 23. Tälläkin kertaa tuli kouristava vatsakipu illalla dpo 17 ja sitä seuraavana aamuna alkoi vuoto. Lähes päivällen samalla tavalla kuin edellisessä ja viime vuoden huhtikuun keskenmenoissa.

Ensi viikolla suuntaan lääkärille. Jotainhan tässä on oltava tehtävissä, kun raskaus alkaa, mutta ei jatku. Neljä kemiallista 1,5 vuoden sisään. Aika turta olo.