Viimeisen puolen vuoden aikana tapahtunutta

Huhtikuisen kemiallisen raskauden jälkeen (hetken mietittyäni ja joka kuukausi vuodon alkaessa petyttyäni) hakeuduin takaisin Femedaan, koska halusin saada jo selvyyden siihen olisiko minussa jokin rakenteellinen vika tai poikkavuus tms. jonka takia raskaudet eivät jatku. Myös lyhyt luteealiaika on huolettanut jo jonkin aikaa, ja halusin kysyä lisää sen vaikutuksesta raskautumiseen. Femedan lääkärin kanssa juteltuani hakeuduin yksityiselle lapsettomuusklinikalle (myös osittain siskoni kehotuksesta ja osittain siksi että olin sitä miettinyt jo jonkun aikaa). Ajatus siitä, että jotain olisikin niin pahasti vialla, ettemme saisi omaa lasta oli niin ahdistava, että katson parhaaksi ottaa selvää niistä asioista mitkä olivat selvitettävissä tarpeeksi ajoissa, ettei sitten muutaman vuoden päästä tulisi liian kiire, jos joka tapauksessa hoitoihin olisikin turvauduttava. Olimmehan olleet syksyllä 2015 ilman ehkäisyä jo vuoden verran ja kaksi alkanutta ja keskeytynyttä raskautta oli koettu.

Heti ensimmäisellä lääkärin vastaanotolla kävimme läpi tietämäni faktat, sain lähetteen hormonimääritys-, kromosomi- ja fosfolipidiverikokeisiin ja sovittiin aika kohdun ja munanjohdinten varjoaineultraäänitutkimukselle, joka tehtiinkin heti seuraavalla viikolla sopivassa kierron vaiheessa. Sain teetettyä työterveydessä määrätyistä kokeista keliakia- ja kilpirauhaskokeet, ja osan teetätin myös Cityterveydessä. Varjoaineultrassa ei todettu mitään poikkevaa, ei myoomia tai muita rakenteellisia muutoksia. Sen sijaan lääkäri näki juuri puhkeamassa olevan follikkelin, ja pyysi tekemään ovulaatiotestin heti kotiin päästyäni, koska arveli ovulaation olevan juuri tapahtumaisillaan. Itse epäilin asiaa vahvasti, koska oli vasta kiertopäivä 10, enkä ollut koskaan tikuttanut positiivista ovulaatiotestiä noin aikaisin. Kotona testi näyttikin puhdasta negaa, eikä muuttunut siitä positiiviseksi koko kierron aikana. Jostain syystä ovis jätti siis tulematta kokonaan. Lääkäriltä sain myös mukaani Letrozole STADA -aromataasininhibiittoreita, joita ottaisin kp 2-7 aamuin illoin tukemaan munarakkuloiden kehittymistä ja sitä myötä myös ovulaatiota ja keltarauhasen toimintaa. Tämä siirtyi sitten seuraavaan kiertoon, jossa sain tikutettua oviksen kp 14 js kävin labrassa kp 22 (s-kromos, s-prog). Kierto jäi lyhyeksi ja kierron alun labrat otettiin kp 2 (s-fsh, s-lh, s-prl, s-t3v ja s-crp). Muissa arvoissa ei ollut poikkeavaa, mutta keltarauhashormoni progesteroni oli luteaalivaiheessa vain 15, mikä antaa ymmärtää, että ovulaatio ei ollut tapahtunut kunnolla. Tämä oli sellainen tulos, joka puolsi Letrozole-lääkitystä seuraavassa kierrossa, mikä olikin ihan helpottava tieto tässä vaiheessa. Letrozolen toimivuutta ultrattiin seuraavan kierron kp 9 ja kp 12, joissa bongattiin oikeassa munasarjassa useampia pienempiä follikkeleja (kooltaan - mm) ja vasemmassa munasarjassa yksi isompi follikkeli (12 mm) ja yksi hieman pienempi. Lääkäri totesi kp 12 ultrassa, että koska johtofollikkeli ei ole kasvanut, niin tämä kierto ei varmastikaan toisi toimivaa follia tai raskautta ja että pitäisi siirtyä pistoshoitoihin. Pyysi kuitenkin tikuttamaan mahdollista ovulaatiota ja käymään ultrassa samana päivänä kuin ovulaatiotesti näyttäisi positiivista. Testi pärähti selvälle plussalle kp 17, joka osui tietenkin pyhäinpäivälle, mutta päätin silti mennä gynekologin vastaanotolle Aavaan. Vastaanottaja olikin tosi kiva lääkäri, joka löysi oikeasta munasarjasta yhden suurehkon follikkelin (n.19 x 8 mm) mutta joka oli siis litistynyt. Vasemmasta löytyi lääkärin sanoin "unelmanmuotoinen" pyöreä iso folli (n. 20 mm), jonka sanoi olevan johtofolli. Kotona tietenkin googlettelin, ja löysin tapauksia, joissa litistynyt folli tarkoittaisi lääkärin mukaan juuri puhjennutta munarakkulaa, joten tiedä sitten oliko johtofolli sittenkään vasemmassa munasarjassa..

Nähtäväksi jää mitä tässä kierrossa tapahtuu, mutta nyt on ainakin ilon aihetta siitä, että ovulaation induktio tuntuu sittenkin toimivan, vaikka lääkäri ensin sitä epäili. Oviskin on nyt myös hyödynnetty ja mieliala positiivinen, joten mahdollisuudet on avoinna kaikkeen!

Eikä taaskaan

Uusi plussa toi tullessaan uuden tiputteluvuodon ja sitten kirkkaamman verisen vuodon, joka loppui viikossa. Raskaustestit näyttivät 9.4. ja 14.4. 2-3 vkoa hedelmöittymisestä, ja sitten jo 15.4. 1-2 vkoa, mistä arvasin, että metsäänhän tässä taas mentiin. Kävimme viikon lomareissulla tässä välissä, ja siellä oli koko ajan pieni pelko takaraivossa, että koskakohan se massiivinen vuoto alkaa.. No ei alkanut, ja matkan jälkeen 23.4. raskaustesti näyttikin jo negatiivista. Menin kuitenkin taas varmuuden vuoksi Femedaan ultrattavaksi ja varmistamaan, että kohtu oli tyhjä. Gynen mukaan tällä kertaa saattoi olla kyseessä ns. kemiallinen raskaus. Ultrassa näkyi myös, että vasemmassa munasarjassa oli joko juuri irronnut munarakkula tai se oli juuri irtoamaisillaan. Samana päivänä ja edellisenä iltana nukkumaan mennessä olinkin huomannut repivää kipua vasemman munasarjan kohdilla, jonka olin arvellut johtuvan ovulaatiosta. Noh, ajankohta käytettiin kotona hyväksi, ja taas jännätään. Jokohan kolmas kerta toden sanoisi...?

Uusi varovainen plussa

Tein ensimmäisen raskaustestin malttamattomuuttani jo kp 25 (dpo 8) ja se näytti arvattavasti negaa, kun tein sen kaiken lisäksi päivällä enkä heti aamusta. Ajankohta oli tietysti aivan turhan aikainen, mutta minkä sitä itselleen ja uteliaisuudelleen mahtaa..

Tänä aamuna, kp 28 ja dpo 11, tein taas uuden testin, johon ilmestyi teksti Pregnant 1-2. En uskalla vielä täysillä iloita, enkä kertonut vielä miehelle mitään, koska samainen teksti muuttui helmikuussa pettymykseksi. Pientä vuotoakin on havaittavissa, mutta kovin niukkaa se on kuukautisiksi. On myös niukempaa kuin mitä alkuraskauden vuoto oli tammi-helmikuussa.

Hymyilen kuitenkin salaa itsekseni sisäänpäin, ja pidän kaikki sormet (ja varpaat ja jalat ja mitä näitä nyt onkaan) ristissä, että kaikki menee tällä kertaa hyvin ja tämä pieni elämän alku päätyisi meidän syliin asti <3

Jänniä aikoja

Tänään on dpo 8, kp 25/26-27. Kaapissa jäljellä 2 viikkonäytöllistä raskaustestiä. Aamulla tein viimeisen ovisliuskatestin, koska keskenmenoon päättyneessä raskaudessani ovulaatiotesti näytti selvästi myös raskauden jo ennen kuin raskaustestissä näkyi yhtään mitään. Ovistestissä näkyi taas tänä aamuna haalea testiviiva. Olisinko, voisinko olla..? Yritän malttaa mieleni vielä pari päivää ennen kuin teen raskaustestin, mutta tunne raskaudesta on jo niin kovin vahva <3

Still waiting..

No pakkohan sitä ovulaatiota oli sittenkin alkaa bongaamaan, kun kierto ei ole tällä hetkellä kaikkein säännöllisin keskenmenosta johtuen. Ensimmäisen kiertopäivän ajankohta on hieman epävarma, ja nyt näyttäisi siltä, että ekojen päivien tuhrut ei voineet olla kp1, vaikka Kätilöopiston lääkäri niin arvelikin. Tammikuussa ovulaatio tapahtui kp 17 - 18 ja nyt oltaisiin menty jo sen ohi. Veikkaan, että ovulaatio on parin päivän päästä, jolloin ensimmäinen vähän runsaampi vuotopäivä olisi ollut kp1. Testissä on nyt parina päivänä näkynyt haalea viiva, jonka oletan tummenevan vähitellen. Peukut pystyyn, että saataisiin uusi ihmisen alku aikaiseksi <3

Nou hätä!

Kävin alkuviikosta Kätilöopistolla toisessa ultrassa tarkistuttamassa tilanteen. Paikalla oli kätilö ja lääkäri. Tällä kertaa lääkäri oli enemmän henkilösuuntautunut kuin viimeksi, ei tullut ihan niin liukuhihnaolo kuin edellisen lääkärin käsittelyssä. HCG oli laskenut nollaan ja kohtu oli pieni ja tyhjentynyt niinkuin arvelinkin, koska vuoto oli alkanut jo viikko sitten ja runsastunut ultrakäyntiä kohti. Ihan normaaliksi kuukautisvuodoksi se tulkittiin, vaikka olikin jokun verran runsampaa kuin normimenkoissa. Uutta kiertoa voi jo lääkärin mukaan alkaa laskea ekasta vuotopäivästä, joten tässä olisi nyt kp 9 meneillään. Myöskään munasarjoissa ei tällä kertaa ollut mitään epäilyttävää, joten ilmeisesti edellisellä ultrauskerralla nähtiin vain keltarauhanen, koska vuoto alkoi lähestulkoon heti tuon käynnin jälkeen. Tämä oli helpottava tieto. Kätilö ja lääkäri kyselivät vielä tarkastuksen jälkeen, oliko minulle viime käynnillä kerrottu keskenmenosta yleensä, ja varmisti vielä että mikään minun tekemiseni ei ollut sitä aiheuttanut. Ilmeisesti raskaus oli sittenkin ollut kohtuontelossa niinkuin kuuluukin, mutta jostain syystä alkio ei ollut elinkelpoinen ja raskaus keskeytyi. Positiivista oli se, että kroppani näköjään sittenkin tietää miten toimia, kun siittiö tulee hedelmöittämään munasolua, ja että oletettavasti kiinnittyminenkin on tapahtunut normaalisti.

En ole kertonut keskenmenosta kenellekään. En koe, että se tekisi asiasta sen kummempaa kuin se nyt on, en halua sääliä enkä ihmettelyjä saati sitten uteluja mahdollisista tulevista raskauksista. Ehkäpä joskus kerron siskolleni, kun tulee sopiva aika.

Lääkärin luvalla saisimme alkaa heti yrittämään uutta raskautta. Tekisi mieli alkaa taas tikuttamaan ovulaatiota, mutta saa nähdä, ehkäpä annan olla ja "jätän korkeamman haltuun" tämän raskautumisen tällä kertaa. Kyllähän sen sitten jossain vaiheessa huomaa, jos joku on tarttunut kyytiin.

Ulkopuolella

Viime viikko ja tämä sekä tuleva viikko ovat olleet ja tulevat olemaan odotusta sanan useammassakin merkityksessä. Kätilöopistolla tutkittiin kohtua ja munasarjoja ensin ultraavan lääkärin toimesta, sitten pyydettiin paikalle vielä erikoislääkärikin ultrakuvia tulkitsemaan. Vaihtoehtoina on nyt kohdunulkoinen raskaus (koska HCG oli ensimmäisestä mittauksesta noussut) tai aivan alussa oleva raskaus, joka ei vielä näy ultrassa. Paksuuntunutta limakalvoa kyllä näkyi, ja jo aiemmin todettua residuaa. Oikea munasarja oli normaali ja siellä näkyi jotain follikkeliin viittavaa, mutta vasen oli suurentunut ja sitä tutkittiin pitkään. Erikoislääkäri heitti ilmaan sanan keltarauhaskysta, joka kuulosti inhalta, mutta mielummin kysta kuin kohdunulkoinen raskaus munasarjassa. Toivottavasti ei molempia.. Erikoislääkäri sanoi myös, että "joku" on selvästi munasarjan sisällä eikä sen vieressä, mikä siis viittaisi tuohon kystaan. Tunsin itseni melko ulkopuoliseksi koko tutkimuksen ajan, kun lääkärit keskustelivat lähinnä keskenään. Nyt seurataan HCG:n kehitystä ja ultrataan vielä ensi viikolla uudemman kerran. Maanantaina Kätilöopiston labrassa otettu verikoen näytti 135, eli nyt arvo oli laskenut (aiemmin 185 ja 250), mutta sen perusteella ei kuulemma vielä voi sulkea pois kohdunulkoista raskautta. Varasin labra-ajat torstaille ja ensi viikon tiistaille, jolloin menen uudemman kerran ultraankin. Sanoivat, että täytyy heti olla yhteydessä polille, jos tulee pyörrytystä, pahoinvointia, selkä- tai vatsakipua tms. Pidän vielä yllä pienen pientä toivetta keskenmenon jälkeen alkaneesta uudesta raskaudesta. Alavatsalla on nyt hieman paineen tuntua, mutta lähinnä sen tyylistä, että kuukautiset taitavat olla kohtapuoliin aluillaan. Viime viikonloppuna alkanut pieni tuhruvuotokin viittaisi siihen, ja toivon, että jos vuoto alkaa niin samalla tulisi pois se ylimääräinen residua kohdusta. Fingers crossed!

Mitä ihmettä?

Yksityisen lääkäriaseman HCG-testi näytti puolitoista viikkoa sitten sellaista arvoa, että lääkäsi pyysi käymään uudessa verikokeessa eilen. Sain tänään uusintakokeen tuloksen, jonka mukaan arvo on hieman noussut edellisestä. Kysymys kuuluukin nyt onko kohdussa uusi alku kehittymässä vai jotain muuta tekeillään.. Lähete tuli kätilöopistolle.

Mielen voima

Se, että raskautuminen kävi niinkin helposti oli melkoinen yllätys. Vaikka mahdollisuuksia ei kuukaudessa kovinkaan monta tarjoudu. Ehkäpä nettikikoilla oli sittenkin jonkinlaista myötävaikutusta asiaan - ken tietää. Ensimmäisen testin jälkeinen epäusko muuttui iloksi ja jännittäväksi odottamiseksi vasta usean positiivisen testin jälkeen. Pikkuhiljaa noiden parin viikon aikana alkoi toive pienestä täyttää ajatukset, vaikka samalla olin hyvin tietoinen myös alun riskeistä. Siitä huolimatta aloin valmistautua. Ajattelin, että liika varominen ja keskenmenon pelko jollain tapaa houkuttelisi sitä lähemmäs, kun taas positiivinen ajattelu pitäisi sen kenties loitommalla. Tilasin alesta pieniä vaatteita (”jollei syksyn alennusmyynneissä ehdikään”), tilasin itselleni äitiysfarkut (”jos niitä tarvitseekin jo alussa vaikkapa turvotuksen vuoksi”), tilasin muutaman opaskirjan aiheeseen liittyen (”faktatietoon on hyvä tutustua, myös tuleva isä voi oppaiden avulla kokea asian konkreettisemmin”), neuloin alpakkalangasta pienen villahaalarin ja kypärämyssyn (”jos tekeminen jääkin puolitiehen, niin ehtii sitten ainakin ensi talveen mennessä valmiiksi”), huovutin pienen villamyssyn, peukalottomat lapaset ja tossut (”talvivauvalle lämmikettä vaunupäikkäreille”) ja aloin neuloa vaunupeittoa (”on niin isotöinen, että täytyy varmuuden vuoksi aloittaa ajoissa”). Ehdin miettiä aloittaisinko perhevapaan heti kesäloman jälkeen vai menisinkö pariksi viikoksi takaisin töihin loman jälkeen. Kaikki tämä ajatustyö tapahtui pikkuhiljaa, melkeinpä huomaamatta. Ihmettelen, missä kohtaa ajatukseni muuttuivat ihmetyksestä ja epäuskosta noinkin voimakkaaksi tahdoksi, valmistautumiseksi potenssiin sata? Ja miten on mahdollista, että vasta nyt jälkikäteen ymmärrän valmistautumiseni laajuuden?

Villavaatteet odottavat kärsivällisesti pientä käyttäjää. Itse odotan ulkokuoreltani yhtä kärsivällisesti, mutta tyynen pinnan alla kuohuu. Jokainen päivä tuntuu menetetyltä mahdollisuudelta. Tulethan jo pian!

Alussa oli ajatus kolmesta

Meillä on hyvä näin. Mihin me se edes laitettaisiin? Onko meillä varaa? Ei kaikkien tarvitse. Me ollaan jo aika vanhojakin. Osattaisiinko me? Tulisiko meistä hyvät vanhemmat? Mitä jos..?

Näitä ajatuksia pyöri päässä, kun lähes pakon sanelemana jätin hormonaalisen ehkäisyn pois elokuussa 2014. Minulle läheinen ihminen oli muutama kuukausi aiemmin sairastunut syöpään, mikä mahdollisesti tarkoittaisi suurempaa syöpäriskiä myös omalla kohdallani. Samasta syystä elämän lopullisuus sai aivan uuden merkityksen. Menetetyt mahdollisuudet alkoivat kummitella mielessä ja päätös uuden elämän saattamisesta tähän maailmaan alkoi kypsyä. Myöhemmin ajattelin tarvinneeni juuri tämänkaltaisen sysäyksen ulkopuolelta oman ajatusmaailmani muuttamiseen.

Aluksi seurasin joka kuukausi jännittyneenä alkaisiko kierto uudelleen. Ja se alkoi. En varsinaisesti pettynyt, koska tiedostin hyvin ikäni ja sen tuomat lisähaasteet. Pikkuhiljaa totesin, että todellisen yrityksen täytyy alkaa tässä ja nyt, eikä mies pannut hanttiin. Hankin kotiin ovulaatiotestiarsenaalin ja aloin haarukoida ovulaation ajankohtaa. Se löytyi tammikuussa 2015 kp 17 jo ensimmäisestä testikierrosta ja ajoitimmekin "ylimääräisiä talletuksia" tuohon ajankohtaan. Luin netin syövereistä greippimehusta, punaviinistä ja jalkojen nostamisesta ylös. Myös näitä kokeiltiin enemmän tai vähemmän huumorimielessä.

Tammikuun puolen välin jälkeen luulin kierron taas alkaneen. Ehkä hieman niukempana kuin ennen. Vuodon loputtua tein varmuuden vuoksi raskaustestin, ja siihen ilmestyi kaksi viivaa. Toinen ihan hentoisena vaaleanpunaisena, mutta silti niin selvästi. Tein myös ovulaatiotestin, koska olin lukenut ovulaatiotestien joskus näyttävän raskauden raskaustestejä aiemmin. Myös se näytti positiivista.

Seuraavien kolmen viikon aikana kävin läpi tunteita epätoivosta iloon uudesta elämästä. Tein digitaalisia testejä, jotka näyttivät ensin 2-3 viikkoa hedelmöittymisestä, sitten 3+. Olin kuitenkin alkanut vuotaa verta, mutta en ollut huolissani koska testiviikot nousivat siitä huolimatta. Varasin ajan varhaisraskauden ultraäänitutkimukseen yksityiselle lääkäriasemalle, mutta neuvolaan en vielä ottanut yhteyttä, jos jotain menisikin pieleen matkan varrella.

Vuoto jatkui ja voimistui, kunnes loppui. Tein taas digitestin, joka näytti viikkoja 2-3. Viikko vuodon loppumisesta oli ultran aika omien laskelmieni mukaan rv 8+0 (ovulaatiosta 7+3), ja silloin jo tiesin, ettei alkio voinut olla enää elossa. Olin tehnyt taas uuden testin, joka oli näyttänyt 1-2 viikkoa. Ultra vahvisti keskenmenon ja sen, että olin tyhjentynyt lähes kokonaan. Vain noin sentin mittainen raskausmateriaalijäännös näkyi kohdussa, ja se tulisi itsestään ulos seuraavien kuukautisen aikana. Munasarjat olivat paikallaan ja niistä sain kuvia kotiinviemisiksi. Lisätoimenpiteitä ei onneksi tarvittu, koska vuoto oli loppunut itsestään. En tiennyt mitä tuntea. Elämänalku oli valunut pois arviolta viikolta 5+ alkaen. Minulta otettiin HCG-verikoe, jonka tulosta nyt odotan. Hormonin tulisi olla kääntynyt laskuun, minkä jo nuo tekemäni digitestitkin näyttivät.

Tämänhetkinen tilanne on se, että odotan ensimmäisiä kuukautisia keskenmenon jälkeen alkaviksi. Toivon, että saan ovulaation testeillä kiinni jo ennen vuotoa, ja voimme aloittaa projektin uudelleen. Uskon ja toivon, että kierto alkaa melko pian, koska keskenmeno oli spontaani eikä edellyttänyt toimenpiteitä. Jää nähtäväksi miten käy.

Miksi?

Blogin nimi kertonee olennaisimman. Tarkoitukseni on kirjoittaa muistiin tärkeitä pieniä asioita ja suuria ajatuksia matkan varrelta. Kenties muutamia merkittäviä päivämääriä ja muistoja, mitättömiäkin tapahtumia, jotka muuten unohtuvat niin nopeasti.

Täällä puran niitä asioita, joita en voi kenellekään vielä puhua, mutta jotka on tuuletettava pois, jotta mieli ei jäisi pyörimään kehää samoihin ajatuksiin.